Tästä lähtee ensimmäinen kunnollinen 715517-blogi. Ensimmäinenhän oli jonkinlainen typerä luonnekysely, joita en yleensä täyttele ollenkaan. On siis aika ottaa itseään niskasta kiinni ja valaista vähän elämäni kulkua.
Minulla on nettisivujen kylkiäisinä muistaakseni kolme muutakin blogia, joten on pienen kynnyksen takana lähteä kirjoittamaan vielä neljänteen. Ei nimittäin tekisi mieli tehdä näitä kopioi-liitä-menetelmällä. Jokaisen on oltava uniikki.
Haluan mainita vielä senkin, että kirjoitan ajatusvirtana, eli suoraan aivoista näytölle. Ei turhaa jäsentelyä, korkeintaan pieniä korjauksia. Niinpä aiheet voivat hyppiä villisti jo yhden blogin sisällä. You have been warned!

Osa 1: Tätä ulostetta te tulette näkemään vielä runsaasti

Ja niin alkoi viime maanantaina työskentely kesäloman jälkeen! Koko viikko meni jonkinlaisessa horroksessa, enkä oikein saanut mitään aikaan, jos ei lasketa sitä, että Pokémonini ovat nyt keränneet reilusti päälle kolmekymmentä tasoa. Koska pomo ei ollut paikalla tai antanut minkäänlaisia tehtäviä, vietin tuntikaupalla Nintendo DS:n parissa. Jonkun sekin on tehtävä.
Ensi viikoksi luvattiin paitsi hellettä, myös kovempaa työtahtia. Toivon mukaan se riittää saamaan puhtia pyttyyn. Nyt on jotenkin zombimainen olo. Lieneekö syynä se, että valvon kolmeen yöllä ja herään kahdeksalta aamulla? Hmm...

En saanut kesällä tehtyä kovinkaan paljoa. Vaikka harrastan valokuvausta, otin ehkä kourallisen kuvia heinäkuun aikana, ja monikaan niistä ei ylittänyt tyytyväisyyskynnystäni. Nyt olisi elokuu aikaa parantaa tulosta ja ottaa kunnon maisema- ja (ehkä) alastonkuvia. Parina viime kesänä olen nakannut vaatteet pois ja kokeillut tuota jaloa taitoa. Siinä on se hyvä puoli, että voi kokeilla erilaisten asentojen toimivuutta paremmin kuin kuteet niskassa. Yleensähän vaatteet vievät huomiota pois ihmiskehon "dynamiikasta". Vaikken mikään taiteilija olekaan, pitää mielestäni kuvien näyttää edes jollain tapaa hyviltä. Olen aikamoinen perfektionisti, mikä luo omat ongelmansa kaikenlaisissa asioissa. Minua esimerkiksi nyppii hirveästi se, että ostin Annihilatorin Alice in Hell ja Never, Neverland -albumit tuollaisessa tuplapakkauksessa. Yksittäin ne näyttäisivät paremmilta.

Musiikista puheenollen, jos muu onkin kesällä unhoittunut, CD-kokoelmani ovat senkun kasvaneet. Kuten jokainen voi yhdellä vilkaisulla todeta, kuuntelen hevimetallia. Kun tämä yhdistetään täydellisyydentavoitteluuni, voitte olla varmoja, että saan pitää itsestäni levykaupassa kaksin käsin kiinni. Minun on nimittäin aivan välttämätön pakko saada fanittamieni yhtyeiden kaikki studiolevyt hyllyyni.
Tavoitteeni on toteutunut jo aika monen bändin kohdalla (mm. Dio, Stratovarius, Yngwie Malmsteen ja Megadeth), mutta aina löytyy uusia bändejä ja vanhojen kokoelmien täydentäminen lykkääntyy. Acceptin levyistä minulta puuttuu viisi, Testamentilta yksi (tilattu jo), Panteran sain juuri valmiiksi ja U.D.O.:a vasta aloittelen.
Musiikinkuuntelu muodostaa hyvin suuren osan elämäni piirakkakaaviosta.

Monet, minä mukaanlukien, ovat kritisoineet etusivun pornovideomainoksia. Eivät ne edelleenkään silmää miellytä, ja saatanpa harkita varhaiseläkettä tältä sivustolta, mikäli jonkinlaiseen kompromissiin ei päästä. Ja ei, kompromissi ei tarkoita sitä, että sivuston ylläpitäjät toteavat: "Mun sivut, teen mitä huvittaa".
On kuitenkin yksi asia, joka aina hymähdyttää (siis uskomattoman huonon suomenkielen lisäksi). Noissa videoissa nimittäin esiintyy lyhyiden esittelytekstien mukaan kaveri, jonka nimi on Jeppe. Minulla on samanniminen kääpiömäyräkoira. Voitte siis vain kuvitella, miten naurattaa kun "Nuori Petra saa Jepen kullia komeissa maisemissa". Aika matalaksi siinä täytyy kyllä mennä!

Nyt iski taas myöhään valvomisen haittapuoli numero uno, eli nälkä. Tähän aikaan ei viitsi edes tehdä mitään ruokaa, joten on tyydyttävä napostelemaan Amerikasta saatuja karkkeja. Ystäväni halusi nimittäin lähettää minulle Pokémon Pearl -pelin ilmaiseksi (God bless you), ja pyysin häneltä karkkia kaupan päälle. Enpä osannut arvata, että hän lähettäisi niitä noin järkyttävän määrän! Paketti saapui 24. päivä heinäkuuta, ja siitä lähtien olen kuluttanut kovaa tahtia sokeripommeja, mutta vielä niitä riittää. Nyt menee Reese's Pieces -karkkeja. Ne ovat vähän kuin ranskalaisia pastilleja, joiden sisällä on maapähkinävoita. Aika hassua. En ollut aiemmin maistanut maapähkinävoita, joten tein suuren havainnon: Sehän maistuu maapähkinöiltä! Kaikkea sitä...
Jäin muuten koukkuun Pixy Stixeihin. Ne ovat paperista tehtyjä "tikkuja", joiden sisällä on kirpeää hedelmäjauhetta. Pää repäistään auki ja koka-- karkkijauhe kaadetaan suuhun. Herkkua! Olen joskus jotain vastaavaa syönyt Suomessakin, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa tuotteen nimestä tai saatavuudesta. Kai se on vielä pakko lähteä Amerikkaan karkkiostoksille.

Seuraavassa osassa saatan kirjoittaa jotakin luonteestani tai seksistä. Niissä on nimittäin ihmeteltävää. Pitääpä katsoa. En edes tiedä, koska seuraava osa on tulossa, joten sitä odotellessa! Skool!