Kuinka elämä osaakin ajoittain hymyillä.
Iltapäivästä tiskailin astioita ja samalla tiskasin siinä kahvipannunkin. Sitä lasista pannua kuivauskaappiin nostaessa ote lipesi ja pannu tippui. Refleksinomaisesti aloin sieppaaman sitä, mutta se osui ilmeisesti kaapin saranoihin särkyen pirstaleiksi. Siinä samalla lasinsirpale viilsi ranteen auki.

Pieni paniikki iski kun ranteesta pulppusi verta oikein kunnon virtana. Onni onnettumuudessa että sirpale leikkasi kuitenkin juuri valtimon vierestä. Eli ei aivan tyylipuhdas suoritus. Hetken ihmeteltyäni onneksi keksin että vuoto kannattaisi varmaan koettaa tyrehdyttää. Käsipyyhe ja jääpala-pussi pakasteesta repäistynä siinä vähän aikaa pähkäilin josko kannattaisi lähteä paikattavaksi. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että soitetaanpa ensin kaverille ja kysytään mitä mieltä se on!!! Asiallinen neuvo oli "helvetin nopeasti ensiapuun". Vähän piti vielä pohtia, että onko tämä nyt sairaala-reissun arvoista.

Siitä sitten kuitenkin taksilla (?) päivystykseen, jossa ranteeseen laitettiin ensin kunnon puristusside ja tämän jälkeen sainkin odotella viidettä tuntia tikkaukseen pääsyä. Pikkasen rupesi jo neljän tunnin kohdalla heikottamaan, joten ostin automaatista 2 €uron hintaisen leivänkannikan. Viimein viehättävälle naislekurille päästyäni sain ranteeseen 8 tikkiä ja onnittelut hyvästä tuurista!

Ei kun taksilla takaisin kotiin ja nythän asiat on sinänsä ihan hyvin, mutta keittiö on sen näköinen kuin sinne olisi tapettu joku.
Niin siis olkaapa ihmiset varovaisia turvallisissa kodeissanne. Ikinä ei tiedä mitä voi sattua.
Saatanan turhautuneena koko maailmaa kohtaan lopetan elämäni ensimmäisen ja kenties ainoan blogi-merkinnän tähän.